Yrjö Ärjy I

Palkatessani sääprofeetta Yrjö Ärjyn julkaisemani satiirilehden, Iltapäivälehtisanomien meteorologiksi, en tiennyt mihin olin ryhtynyt. Ärjyn jutut olivat niin uskomattomat, että välillä en tiennyt olisiko pitänyt nauraa, itkeä, olla uskomatta tai uskoa.

Ensimmäiset muistot Yrjö Ärjystä ovat jo lapsuusvuosiltani. Silloin olin yhdentoista ja me rakensimme taloa Helsingin Pukinmäkeen ja talkoita pidettiin usein niukasta budjetista johtuen ja tavan mukaan talkooväki piti sekä ruokkia että lopuksi juottaa humalaan. Se oli maan tapa, josta ei livetty. Eräiden talkoiden päättyessä, viinakset meinasivat loppua heti alkuunsa, sillä talkooväkeä oli tavallista enemmän. Isäni, tuo neuvokas ja kaikkien tuntema mies keksi heti keinon juomavaraston kartuttamiseksi. Haetaan Ärjyltä viinaa, sillä on kahdenkymmenenneljän tunnin palvelu, sanoi isä. Se asuu siinä Marbellan vastapäätä Malmilla, mä hyppään fillarin satulaan ja puolen tunnin kuluttua meillä on juomaa, vaikka juhlat jatkuisivat aamuun asti. Ja aamuun asti ne kyllä jatkuivatkin.

Tutkivana journalistina olin päättänyt ottaa selvää tämän legendaarisen hahmon elämästä, mutta heti alussa sain huomata, että mitään todisteita siitä, mikä mies tämä oli, ei oikein tahtonut löytyä mistään. Kävin entisellä kotiseudullani Malmilla usein haastattelemassa vielä elossa olevia paikkakuntalaisia ja kaikki toki tiesivät kuka Ärjy on ja miten hänestä kerrottiin hurjia juttuja, mutta mitään konkreettista ei tarttunut mukaan. Kaikki perustui enemmän tai vähemmän kuulopuheisiin ja epämääräisiin muistikuviin Ärjyn hurjasta luonteesta, älystä ja kekseliäisyydestä. Eräskin haastateltava luetteli Ärjyn tuntemia ihmisiä seuraavasti: Repa, Veka ja Unski on delannut, Jusa ja Kale on linnassa ja Risa on hullujenhuoneella, joten en mä pysty oikeen sanomaan, kuka sen Ykän tunteneista olis jäljellä.

Hänen väitettiin olevan Volvo Markkasen veroinen kuuluisuus, mutta pankkiryöstöä hän ei tiettävästi koskaan tehnyt, vaikka eräs selvittämätön Malmin PYP:n ryöstö kalvoi edelleen Malmin poliisin mieltä. Poliisi vihjaisi minulle, että on eräitä seikkoja, joiden perusteella on syytä epäillä Yrjö Ärjyn olleen siinä, jos ei nyt aivan itse ryöstäjänä, niin ainakin sen arkkitehtinä.

Oli niin tai näin, muistelmateokset ovat joka tapauksessa kaikki enemmän tai vähemmän valetta, tai ihmiset muistavat väärin tahallaan tai vahingossa. Jörn Donner sanoi teoksensa Mammutti esitellyssä lakonisesti: tämä ei ole muistelmateos, vaan romaani.

Voimme siis ohittaa totuudenmukaisuuden kevytmielisesti ja keskittyä olennaiseen, joka on itse tarina. Sillä ei ole niin väliä, onko tarina totta vai valetta.

Tähän väliin laitan lehtiartikkelin, joka valaisee hieman Yrjö Ärjyn tempauksia. Ote on Iltapäivälehtisanomista 4.12.2015.