Koulukuntaisuus on puberteettinen ilmiö

Näin sanoi professori Aulis Sallinen eräässä radiohaastattelussa jo vuosia sitten. Olemme pohtineet asiaa ja väitelleet siitä toimituksessamme niinikään vuosia, mutta täyttä yksimielisyyttä emme ole saavuttaneet. Laajasti sivistynyt meteorologimme Yrjö Ärjy ei allekirjoita väitettä ja sanoo, että ei perkele klassista musaa ja jotain fucking rappia voi verrata keskenään millään mittarilla. Tähän myös laajasti sivistynyt kuvataiteilija Eero Nurmimaa sanoo, että ei niitä vittu voikaan verrata, mutta minkälaisia mittareita meteorologi Ärjy voisi käyttää mitatessaan taiteita ylimalkaan? No, onko makuasioiden mittaaminen järkevää ollenkaan, kysyy Ärjy. Ei ole, vastaa Nurmimaa. Tähän keskustelu sitten useimmiten päättyy, mutta nyt annamme puheenvuoron kuvataiteilija Eero Nurmimaalle, sillä Ärjylle olemme antaneet palstatilaa muutenkin riittävästi ja sitä hän on ottanut myös omin luvin.

No niin toimittaja avaa se konjakkipullo, niin sadaan juttu luistamaan, aloittaa keskustelun jo valmiiksi vähän hönössä oleva Nurmimaa.

– ekaks mun on muistutettava teitä siitä, että nykyiset klassisen musan esiintyvät taiteilijat eivät ole ollenkaan niin genre-uskollisia kuin takavuosina oli. Esimerkiksi kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen käy Metallican konserteissa, että revi siihen genreraja. Sen takia mä sitä Tauskiakin puolustin niin kiivaasti, ku se on hyvä säveltäjä ja laulaja, mutta ihmisenä kusipää, ku se niitä akkoja hakkaa. Se, et se on juoppo, ei tee siitä huonoa taitelijaa. Aivan samoin on asia Isto Hiltusen kanssa vaikka se taas ei oo juoppo.

– mut ny mennään asiaan. Ensinnäkin suurin osa tästä saatanan irwin-kansasta on epämusikaallista – antaa kaiikkien kukkien kukkia – hömppää, mut kyllä sieltäkin löytyy joitakin ihan kelvollisia tyyppejä. Tää kansaosa, joka löysi etelän matkat -70-luvun alussa elintason nousun myötä, oli Kalevi Keihäsen, sen klovnin hyppysissä ja Kale takoi miljoonia myymällä niille pontikkaa lentokoneissaan. Mutta kusi nousi Keihäsen päähän ja konkurssinhan se teki ja kuoli aika nopeesti. Mutta dirlandaa ei lakannut soimasta ja perkele se soi siellä edelleen joka vitun kuppilassa, jossa suomalaisia vaan on.

– Kontio ja Parmas-tv-sarjassa Otso Kontiota esittävä Kummelin Heikki Silvennoinen sanoo, että 90 % iskelmämusiikista on täyttä paskaa ja se jätkä tietää mistä puhuu. Se on tän maan ehkä paras kitaristi, mutta paskaa se ei suostu skulaamaan. Ja onko Silvennoisen soittama blues jotenkin muka kevyttä musaa, kysyn mä? Vitut, se on kaikkea muuta ku kevyttä, vaikka YLE aikoinaan kansaa sivistääkseen erotteli musiikin vakavaks, eli klassiseks, viihdemusaks ja populaarimusaks. Ne kuvitteli, et kansa oppis kuuntelemaan klassista sillä, että annetaan niiden kuunnella sitä, niin ne kyllä oppii siitä pitämään. Lopulta niiden oli pakko antaa Jake Nymanin tehdä sitä Onnenpäivät ohjelmaa, jolla oli melkein miljoona kuuntelijaa. Jake onkin sanonut just -70-vuotishaastattelussaan, että inhoaa sitä, että populaarimusiikkia on YLE:ssa aina pidetty ns. kevyenä musiikkina. Mitä kevyttä on esimerkiksi syvän etelän bluesmusassa, kysyn mä. Genret siis hevon kuuseen ja kuunnellan musaa biisi kerrallaan ja arvioidaan sitä sen mukaan kuinka onnistunut se sitten oli. Meillä se menee nyt niin, että nuoret naiset määrää suunnan ja tyylin, miltä meidän radio, televisio ja konsertit kuulostaa, lukuunottamatta Kaija Koota, joka ei ole ihan nuori enää. Muut suksikoot kuuseen!