Väärä muisto

Jos sellainen onnen ihmemaa olisi olemassa, jota Perussuomalainen puolue nyt haluaa takaisin, sitä täytyisi etsiä joltain eksoplaneetalta. Täällä sitä ei ole koskaan ollut ja he jotka väittävät sellaisen olleen, muistavat väärin.

Kuka haluaa takaisin kuoppaiset pölyävät hiekkatie ja maksulliset oppikoulut? Muitavatko ihmiset ajan ennen Flooraa, jääkaappeja, televisioita ja sen, että Elannossa ei ollut muita leikkeleitä kuin lauantaimakkaraa. Olympialaiset kuunneltiin radiosta ja ainoa viihdyke oli ehkä paikkakunnan kioski tai urheilukenttä, johon nuoret kokoontuivat iltojansa viettämään.

Alkoholia sai ravintolassa, jos oli syömässä ja kunnialliset naiset eivät voineet mennä ravintolaan ilman miesseuraa, sillä heitä olisi pidetty automaattisesti huorina.

Perussuomalaiset katsovat peiliin, joka ei näytä todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti oli. Ne nuorehkot ihmiset, jotka sen Suomen haluavat takaisin eivät ymmärrä, mitä he ovat haluamassa.

” Menoja on merkittävästi leikattava, jotta hyvinvoinvointiyhteiskunta kyetään turvaamaan.” Sitaatti on suoraan perusuomalaisten vaaliohjelmasta. Menojen leikkaaminen on tähän mennessä merkinnyt nimeomaan sitä, että köyhiltä, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta on leikattu ja sitä perussuomalaiset olivat toteuttamassa edellisen hallituksen istuntokauden puoleenväliin asti, kunnes hajosi ja varsinaiset persut jäivät oppositioon.

Merkittävä osa perussuomalaisia äänestävistä on yhteiskunnan nettosaajia, joita kaikki tulevat leikkaukset eniten puraisevat, mutta eivät nämä tollot ole laskutaitoisia. He haluavat Suomen takaisin, mutta kysymys kuuluu, mille vuosikymmenelle he olisivat halunneet kelloja käännettävän? 1950-luvulle, 1920-luvulle vai peräti 1800-luvulle, jolloin vallitsi luokkayhteiskunta. Jos kelloja käännettäisiin nyt 1800-luvulle, suurin osa persuista kuolisi nälkään, koska he eivät olisi riittävän neuvokkaita pärjätäkseen sen ajan oloissa.