Yrjö Ärjy XXI jatkokertomus

    Kyllä me ymmärrämme, mutta konnia emme ole. Me suhtaudumme laillisuuteen luovasti, vastasi tähän Paul Suni. Sitä paitsi, jos täällä joku on konna, se olet sinä serkku hyvä.

Tästä seurasi naurun remakka, koska jokaisella pöydässä istuvalla oli luurankoja kaapissa jotakuinkin riittävästi. Pöytäseurue jatkoi iltaa rattoisissa merkeissä ja laskun tullen miehet eivät liemin vastustelleet, kun Yrjö tarjoutui maksamaan sen.

–        Tässä on muuten avattu lähelle sellainen brittipub-tyyppinen ravintola, nimeltä Angleterre, tuohon Kalevankadun ja Fredrikinkadun kulmaan, mennäänkö sinne jonain iltana, sanoi Tauno.

–        Mennään vaan, mutta huomenna en ainakaan ehdi, koska mulla on paljon tekemistä, jos aion tänne Suomeen asettua, vastasi Yrjö.   

Jotenkin tästä kohtaamisesta Yrjölle jäi sellainen jälkimaku, että näillä hänen ystävillään ei tainnut rahallisesti mennä kovin hyvin. Tauno väitti olevansa arkkitehti, mutta siihen Yrjö ei uskonut, sillä yhtään kohdetta hän ei omien sanojensa mukaan ollut Helsinkiin suunnitellut, vaan oli muka tehnyt työnsä arkkitehtinä Kanadassa. Myöhemmin kävi ilmi, että Tauno oli rakennuspiirtäjä ja ”Kanadan” vuodet hän oli lusinut Sörnäisten vankilassa. Se on kuitenkin toinen stoori. 

Paul taas oli potkujensa jälkeen saanut vanhalta ryyppykaveriltaan konsuli Aarne Kaivolalta pestin aika pienellä palkalla perustaa Kaivolan omistamaan huolinta- ja kuljetusliikkeeseen lentorahtiosasto, jonka tarpeellisuudesta hän oli tietoinen, mutta bisneksenä ei uskonut sen olevan merkittävä. Vanhalle frendille piti järkätä duunia ja tässä oli hänelle sopiva homma. Entisenä lentoyhtiön johtajana Paulin ammattitaito ainakin riitti siihen hommaan. Palkka oli surkea, mutta Yhdysvaltain liittovaltio muisti Paulia silloin joka kuukausi myös pienellä eläkkeellä, joka koostui kahdesta erästä. Toinen oli sotaveteraanieläke ja toinen tuli CIA:lta. Vanhuuseläkettä hän ei silloin vielä saanut. Eihän hän ollut lähelläkään eläkeikää vielä silloin. Näillä tuloilla Paulin oli tultava toimeen ja tämän Yrjö tiedosti ja ajatteli mielessään, että noita pummeja mä en saatana rupee juottamaan jurriin joka ilta mun rahoilla.

Hänellä oli nimittäin vähän huolestunut olo siitä, että jos Ruotsin verottaja saisi tietää hänen pankkitilillään olevista rahoista, tämä saattaisi vaatia selitystä rahojen alkuperästä, sillä Yrjö ei ollut maksanut veroja Ruotsiin kruunuakaan, mutta rahaa tilillä oli useita satojatuhansia. Siksi olisi kiire lähettää joku ruotsikielinen juristi nostamaan rahat ja vähän saatanan äkkiä. Hänen vuokranantajansa oli suuri institutionaalinen firma, jolle riitti, että asunto irtisanottiin ja sillä siisti. He eivät kyselleet irtisanomisen syitä ja Yrjön vähät huonekalut jäivät vuokranantajan huoleksi.

Tämän lisäksi hänen piti sanoa Malmin asunto irti ja kaiken lisäksi vuokrata Helsingistä itselleen kämppä mahdollisimman pian. Rahaa hänellä toki oli aika paljonkin vielä, sillä kahdeksankymmentätuhatta kruunua oli Suomen rahassa noin viisikymmentäseitsemäntuhatta markkaa, jolla eläisi Helsingissä monta vuotta tekemättä mitään duunia. Jotain piti kuitenkin tehdä ja sitä piti myös suunnitella. Ansiotyössä Yrjö ei elämänsä aikana ollut koskaan päivääkään, joten se ei tulisi kyseeseen nytkään. Sen pitää olla jotain luovempaa, mutta mitä, sitä Yrjö ei oikein tiennyt itsekään. Mutta enköhän mä jotain keksi ja nyt ei ole mikään hoppu, hän mietti mielessään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *