Ryhdy inhorealistiksi!

Ajattele miten helppoa on elämä, jos suhtautuu kaikkeen skeptisesti ja epäilee kaikkea kaunista ja hyvää. Inhorealismissa on ehdottomasti enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Häissä voi naureskella itsekseen, että katsotaan nyt, kestääkö tuo puolta vuottakaan ja kirkossa voi ajatella, että sano sinä pappi mitä tahansa, helvettiin joudut lopulta itsekin.

Ristiäisissä voi ajatella, että kuinka joku voi olla niin typerä, että antaa lapselle trendinimen, josta tämä saa kärsiä ja tulla koulukiusatuksi vain tuon nimen takia.

Hautajaisissa pitää odottaa, että vainaja on kuopattu ennen kuin pääsee bailaamaan isoisän jättämää valtavaa perintöä. Perkele että on rasittavaa kuunnella ihmisten hymistelyä ja kehumisia. Äijähän oli kusipää, sadisti ja inhottava itsensä kehuja. Mummoakin se petti sihteerinsä kanssa niin kauan kun sillä seisoi. No, ehtihän se Viagra tulla ennen kuin tuo delasi.

Elokuvissa voi funtsata rauhassa, että happy end on kaikkein halvin tapa lopettaa muuten laadukas elokuva ja tässä valuu koko hyvän ohjaajan valtava vaiva katuojaan.

Suurin osa ns. kevyestä musiikista on täyttä skeidaa, mutta sen ihmiset huomaavat vasta vähän myöhemmin. Inhorealisti sanoo sen heti.

Ota neuvosta vaari ja ryhdy inhorealistiksi, niin ei tarvitse kaikkia niin kamalasti rakastaa. Inhorealistin elämä ei ole helpompaa, mutta rehellisempää se kyllä on.