Yrjö Ärjy XII jatkokertomus

Peliluolaliiketoiminta vei yhä enemmän Yrjön aikaa ja Paasikiven veljekset alkoivat soitella Yrjölle, miksi kannabiseriä ei enää tule samaan tahtiin kuin ennen. Yrjö ajatteli, että perkele mun pitää siinä vähän terävöittää toimintaani, mutta muulina en enää itse ehdi toimia, Hän ehdotti Repa Paasikivelle, että tämä hommaisi Malmilta jonkun siistin nuoren kaverin, jolle selitettäisiin, miten pitää toimia ja kuinka usein matka kannattaisi tehdä. Parempi olisi, että muuli matkustaisi laivalla, vaikka siihen menee aikaa enemmän. Laivarannassa oli niin paljon enemmän matkustajia kuin lentokentällä, että tarkastukseen joutumisen riski olisi pienempi. Repa sanoi, että hänellä saattaisi olla tiedossa eräs lojaali kaveri, joka tosin on lievästi kehitysvammainen ja jo vähän alkoholisoitunut ja varmasti luotettava. Kalevi Vilmari on meidän miehemme, sanoi Repa painokkaasti.

– Oletko nyt Repa aivan varma, kysyi Yrjö.
– Jep, olen. Se on diilannu tätä kamaa meille jo jonkin aikaa ja tietää, että se pitää pitää salassa ehdottomasti. Se on vähän dorka, mutta osaa pitää turpansa kiinni, vaikka sitä kidutettais.
– Onko se käyny Sveduissa ikinä?
– En tiedä, eikä se varmaan kieltäkään osaa, mutta kai se saatana taksin osaa rannasta ottaa ja antaa kuskille lapun, jossa osoite on. Me ostetaan sille lippu ja järkätään käytännön jutut ja ku se on niin saatanan yksinkertainen, niin onhan se vähän työlästä, mutta ehdottomasti paras muuli.
– Tää menee sitten Repa sun riskillä. Jos annan sille Kaleville vaikka kilon kamaa ja se sössii sen, niin kuka siinä kärsii tappion? Mä perin sulta sen erän hinnan joka tapauksessa, Repa.
– Okei Ykä, mä luotan siihen kundiin ja otan sitte riskin, mutta tätä ei nyt kannata lopettaa, koska tässä aika hyvä kate meillekin ja Malmilla on huomattu, että meilläki menee aika hyvin.
– Vittu te rikastutte mun ansiosta Repa, joten älä saatana mulle rupee pullistelee. Pitäkää matalaa profiilia, ettei konsta Untamo kiinnostu teistä liikaa. Ootte lusinu jo sen verran monta kertaa, että ette varmaan haluu kaappiin enää. Ei mitään kroisostelua siellä. Jos haluutte juhlia, menkää Stadin keskustaan sitä tekemään, mutta kavereillenne ette näytä menestystänne, tuliko selväks?
– Joo joo, mut kai sä hiffaat, et me tätä bisnestä täällä pyöritetään.
– Totta kai, mutta ootte riipuvaisia musta, joten mulle et vittuile Repa.
– Selvä on pomo.

Kannabiskauppa siis jatkui ja nyt kyseessä alkoivat olla aika isot erät. Kalevi Vilmari seilasi Suomen ja Ruotsin väliä niin usein kuin uskalsi ja Yrjö pelkäsi, että Paasikiven tyhmät veljekset jäävät vielä kiinni joskus. Toisaalta se ei ollut hänen murheensa, sillä Ruotsissa hän oli Tage Karlsson ja vaikutti vähän yli neljäkymmenvuotiaalta liikemieheltä enemmän kuin rosvopäälliköltä. Mun bisnekset alkaa olla sitä luokkaa, et jos häkki heilahtais, niin joutusin kaappiin aika pitkäks aikaa, mietti Yrjö. Tää mun passi on tähän mennessä toiminu ihan hyvin ja Ruotsin passi on aika arvokas papru. Belgiassaki ne vaan vilkas sitä et ahaa tää on ruotsalainen, antaa mennä. No, siellähän mä vaan kävin slumppaamassa tän sormuksen. En oikein oo varma, tulenko mä ikinä lusimaan, koska emmä nyt saatana enää mikään pikkurikollinen oo. Mulla pyörii aika isot summat tässä liiketoiminnassa. Pitäisköhän perustaa laillinen ravintola tai jotain, joka olisi vähän niinku sellasta, mitä viranomaisetkaa ei osais epäillä laittomaks. Mulla on vittu liikaa fyrkkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *