Yrjö Ärjy VII jatkokertomus

–        Miks et sä ite polta tätä, kysyi Paasikiven Vili.

–        Tää on saatana kauppatavaraa, tollo, vastasi Yrjö. Ja sitä paitsi mä olen sitä maistanut, mutta mulle se ei ole toiminu oikein, joten se siitä. Sitä paitsi meidän pitää lähteä täältä Markkinatieltä heti ku alkaa hämärtää, koska skoudet on mun perässä ja tää on mun asunto. Onks mua vielä kyselty?

–        Eipä enää niin usein ku sillon, ku olit just häippässy, vastasi Repa.

–        Hyvä, mulla on bisnekset nyt niin hyvässä vedossa, et mulla ei olis aikaa lähteä lusimaan. Mun pitää lähteä Stogikseen mahdollisimman nopeesti, koska mä meinaan perustaa yrityksen sinne. Funtsasin sen nimeksi Finjävel Ab. Katotaan meneekö nimi läpi Svedujen patentti- ja rekisterivirastossa..

Kun aineen vaikutus oli hieman vähentynyt Paasikiven veljesten päissä, Yrjö arvioi, että nyt voitaisiin lähteä liikkeelle, mutta oli sitä mieltä, että ravintola Milanossa pitäisi käydä vanhoja tuttuja moikkaamassa, vaikka poliisit saattavat siellä silloin tällöin käydä tarkistuskäynnillä. Hän otti kuitenkin riskin, sillä tunsi pakoreitin Milanon keittiön kautta ulos. Poliisin vuoron vaihto oli yleensä klo 16:30-17:00, joten ei ollut todennäköistä, että siellä mitään ratsiaa siihen aikaan tehtiin,

Tavan mukaan Milanossa meno oli entisellään ja humalaista örvellystä kuullui sieltä täältä ja monet kävivät Yrjöä takomassa olkpäille ja kehumassa, että saatanan ovela jätkä olet ja kyllä sulla varmaan hyvin menee ku oot noin fiineissä kuteissaki ja fyrkkaaki taitaa tulla ovista ja ikkunoista. Shaatana Ykä, sä oot aina ollu niin hjelvetin hyyyyvä tyyppi, joku kehaisi. Yrjöstä tällainen tuntui kiusalliselta ja aikansa menoa katseltuaan, hän sanoi veljeksille, että nyt me mennään teille tekemään jatkosuunnitelma tämän kaman markkinoille tuomiseksi. Hän ei aikonut yöpyä Malmilla, koska se olisi liian suuri riski ja siksi olisi viisainta mennä Helsingin keskustaan yöksi vaikka hotelli Klaus Kurkeen ja ilmoittautua sisään ruotsalaisena Tage Karlssonina. Sieltä pääsee kätevästi raitiovaunulla Etelärantaan laivalle sitten illalla.

Suunnitelma oli se, että Ruotsiin palattuaan Yrjö ostaisi suuremman määrän hasista kerralla ja näin saisi sen tukkuhinnalla. Sitten hän paloittelisi sen 5-10 gramman paloiksi ja laittaisi jokaisen palan erilliseen pussiin, jonka päälle olisi kynällä merkitty tarkka paino grammalleen. Aluksi hän seilaisi itse muutaman kerran matkan ja varmistaisi, että tavara pääsisi markkinoille asianmukaisesti. Myyntitapahtumassa Suomessa olisi mukana aina joku Paasikiven veljeksistä, että nämä vähän yksinkertaiset kaverit oppisivat, kuinka myynti ja käyttökoulutus hoidetaan. Velaksi sitä ei myytäisi aluksi kenelläkään, koska se olisi liian riskialtista ja velanperintäpuuhiin Yrjö ei halunnut sekaantua. Varmistuttuaan siitä, että veljekset olivat ymmärtäneet oikein sekä siitä, että kuormasta ei syödä, hän vielä painotti, että tilitys tehdään sen mukaan, miten paljon hän tavaraa oli tuonut. Jos joku haluaisi sitä omaan käyttöön, se tulisi silti tilittää Yrjölle pennilleen toimitetun erän mukaan. Niin, että jos joku teistä meinaa tätä ruveta ite vetämään, mä haluun mun rahat, tuliko asia varmasti nyt ymmäretyks, hän vielä kysyi. Pojat sanoivat olleensa aina lojaaleja pomolleen, joten kyllä heihin voisi luottaa.

Koska Yrjö Ärjyllä oli tässä vaiheessa jo tumma puku, valkoinen paita ja solmio, häntä luultaisiin ruotsalaiseksi liikemieheksi ja sitä hän tavallaan olikin. Kiinni jäämisen vaara oli kuusikymmentäluvun lopulla minimaalinen.

3 vastausta artikkeliin “Yrjö Ärjy VII jatkokertomus

  1. Hyvä Jouni !
    Seuraan tarinaasi mielenkiinnolla.
    Osittain jopa tuntuu, että olet,
    ”asioista” perillä ?

    T: Hannu K.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *