Yrjö Ärjy XIX jatkokertomus

Yrjöllä oli kiire pois Ruotsista ja Helsingborgin satamassa vallitsi normaalin aamupäivän leppoisa tunnelma. Hän astui laivaan, joita kulki puolen tunnin välein Helsingöriin aivan kuin olisi ollut matkalla Suomenlinnaan. Helsingörissä hän kävi syömässä ravintola Ofeliassa, joka oli saanut nimensä William Shakesrearin näytelmästä Hamlet, jonka tapahtumat sijoittuivat muinaiseen Helsingöriin. Tästä Yrjö oli tietoinen, sillä hänellähän oli kohtalaisen virkamiesperheen yleissivistynyt kotikasvatus rikollisesta elämäntavastaan huolimatta. Raskaan myöhäiskeskiaikaiseen tyyliin valmistetun lounaan jälkeen hän meni rautatieasemalle ja osti lipun Kööpenhaminaan, jonne saapui iltapäivällä. Hetken aprikoituaan, hän päätti jatkaa matkaa heti seuraavalla junalla, joka Saksaan lähtisi, sillä hän tiesi, että ehtisi Hampuriin vielä saman päivän aikana ja jos laskelmat paikkansa pitivät hän ehtisi Travemüdestä lähtevään Finnlinesin laivaan sitä seuraavana aamuna. Nämä laivathan olivat satamamaksusyistä matkustajalaivoiksi rekisteröityjä rahtilaivoja, eli ne ottivat myös jonkun verran matkustajia ja niissä oli tiettävästi hyvä ruoka. Matka Helsinkiin kestäisi kolmekymmentäkuusi tuntia, joten sitten olisi aikaa miettiä tulevia liiketoimia. Nyt Yrjölle ei tullut mieleen mielekästä tekemistä. Kannabiskauppa oli tyrehtynyt muiden liiketoimien takia, viinan vähittäismyynti ei Yrjöä enää kiinnostanut ja peliluolabisnes oli mennyt Ruotsissa mönkään. Niin ikään Korhosen veljekset eivät kiinni jäätyään enää uskaltaneet jatkaa sitä toimintaa Helsingissä. Mitä vittua mä nyt alan tekee, mietti Yrjö. No, kiirehän mulla ei ole, onhan mulla paalua nyt muutamaksi vuodeksi ja lisää saan Sveduista heti, kunhan hoidan itselleni sopivan lakimiehen, joka ei liikoja kysele.

Ja ku mä pääsen Stadiin, pitää ekaks mennä Steissin R-kiskaan ostamaan Expressen ja toivoa, että mun ja Pellen naamat ei ole kansikuvassa. Muuten mä olen kusessa. Tai, tuskin sitä Expresseniä moni Suomessa lukee eikä tää meidän juttu ole mikään kansainvälinen rikosjuttu. Hurreja se kiinnostaa muutaman päivän ja sitten ne unohtaa sen. Näissä mietteissä Yrjö matkusti laivalla kohti Helsinkiä, veti kunnon kännin laivassa, mutta piti huolen siitä ettei sortunut samanlaiseen lörpöttellyyn, josta syystä hänen serkkunsa Paul oli saanut potkut Pan Amilta ja CIA;sta. Sitten hänelle tuli mieleen Gunilla hotelli Klaus Kurjessa. Guni luulee, että mä olen Tage Karlsson, joten sitä muijaa pitää vältellä. En nyt viitsis ruveta sille tekee tiliä mun seikkailustani ja mitä vittua se sille edes kuuluu. Kun ei tulis missään kapakassa juttelee ja toisaalta se on huora, joten ei ne yleensä pahemmin lörpöttele. Ja sitten on vielä ne Malmin jätkät, Repa ja veljekset. Mitä helvettiä mä niille sanon. Kannabista ei ole tullut aikoihin, mut antaa niiden nyt vaan tulla omillaan toimeen. Paskat mä niistä jaksa huolehtii.

Muistomerkki alkoholisairauksiin kuolleille

Viestinnän tutkija, toimittaja Taneli Heikka ehdottaa kolumnissaan yle.fi:ssä, että alkoholiin menehtyneille pitäisi pystyttää muistomerkki. Hän sanoo mm., että Alkoholiin kaatuneiden muistomerkki olisi kansallinen kulttuuriteko. Oikein, sanoo meidän jo tutuksi tullut haastateltavamme kuvataiteilija Eero Nurmimaa. Hän painottaa, että olisi valmis sen itse tekemään, koska sen rahoituksesta ei juuri nyt tarvitsisi huolehtia. Hän on juuri myynyt suurehkon teoksen Salpalinjan eteläisimpään kolkkaan Vanhasaareen Venäjän rajan tuntumaan muistuttamaan venäläisiä siitä, että tänne ette saatana tule. Tänne ette saatana tule on myös teoksen nimi.

  • On kansallinen häpeä, että sellasta muistomerkkiä meillä ei vielä ole, hän jyrähtää.
  • Mutta eikö sitä varten pitäisi perustaa joku toimikunta, joka sen perustamisen panisi alulle, kysyn.
  • Vitut mitään komiteoita. Mä funstasin lukiessani tota juttua, että se pitäis sijoittaa Hakaniemen ja Pohjoisrantsun välisen sillan alle ja ankkuroida betonilla veteen seisomaan niinku se dallais vetten päällä. Niinku Jeesus talsi vetten päällä. Tällä kertaa se olis figuratiivinen patsas, vaikka mä muuten suosin nonfiguratiivista muotokieltä enemmän. Voisin käyttää mallina sitä Väinö Myllyrinnettä, joka oli 251,4 cm pitkä. Siitä on valokuvia vaikka kuinka paljo. Sitte mä pistehitsaisin sille vielä fillarin siihen viereen, koska Väiskilläkin oli fillari.
  • Mutta eihän Myllyrinne ollut alkoholisti.
  • Ei niin, mutta sen hahmo on just sopiva tähän tarkotukseen. Sä et ehkä nyt tätä tajuu, mut mulla on hyvä olla joku esikuva tälle ja ei sen tarttis sitte lopulta muistuttaa Väiskiä. Pääasia on, et se on riittävän suuri, että alkoholistien omaiset vois käydä kunnioittamassa vainajiaan edes jossain. Alkoholismi on sairaus juu nou, mutta sitä ei tässä saatanan dinosaurusten maassa varmaan myönnetä vielä sadankaan vuoden kuluttua. Tää on puupäiden maa, jossa keskimääräinen älykkyysosamäärä pikemminkin laskee ku nousee. Alkoholismi on tappava sairaus ja siihen mäkin varmaan kuolen ja aika moni pikemminkin helpottuu ku suree mun lähtöä, mutta sen verran mulla nimeä on, että teosten hinnat nousee pilviin mun lähdön jälkeen. Joo, joo, mua on sanottu arrogantiksi, mut mun motto on, et jos joku on oikein vaatimaton, sillä on varmaan siihen hyvä syy, heh!
  • Tuo Jeesus-teema, miten se sopii uskonnottomalle taiteilijalle?
  • Sehän on symboliikkaa, tollo.
  • Miten luulet saavasi Helsingin viranomaiset hankkeen taakse?
  • Kato mä sain kerran tilauksen sen Eeva-Riitta Siitosen aikana Stadilta, joten kyllä mä ne handlaan ja tää nykyinen bossi, tää Jan Vapaavuori tuntuu ymmärtävän kaikenlaista kivaa. Se on tolkku heppu. Juu, en ole bylsiny Siitoskaa en, jos sitä mietit, mutta silti sain sen tilauksen. Se saatanan Jussi Pajunen pani sen mun duunin jemmaan, mutta Vapaavuori on toista maata ku se Alepa-kauppias oli.
  • Entä kaupunginvaltuusto? Ainakin Kokoomus panee hanttiin?
  • Jep, mutta Vihreillä, Demareilla, Vassareilla ja RKP:llä on yhteensä 43 valtuutettua, joten tää on läpihuutojuttu. Ne ei voi sanoa ei tälle proggikselle, usko huvikses.

Yrjö Ärjy XVIII jatkokertomus

Keväällä 1971 oli kulunut puoli vuotta siitä, kun Tage Karlssonin ja Per Jonassonin yhteistyö oli alkanut ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Liiketoiminta oli vakiintunutta, mutta sitä ei haluttu laajentaa, jotta se ei kasvaisi hallitsemattomaksi. Tage kävi luolassa yleensä aika myöhään vähän ennen sulkemisaikaa ottaakseen päivän kassan ja häipyäkseen se mukanaan jätettyään Pellelle tämän osuuden illan tuotoista. Tage oli käynyt epäluuloiseksi ja hänen vaistonsa sanoi, että kohta tapahtuu jotain, mutta ei pystynyt silloin päättelemään, mitä se jotain olisi.

Hän tunsi koko hotelli Scandinavian henkilökunnan ja yhtenä iltana hän oli päättänyt syödä hotellin alakerran yökerhossa iltapalaa ennen kotiin menoaan ja juuri kun hän oli astumassa yökerhon ovesta sisään, hän näki, kuinka kymmenkunta poliisia astui hotellin ala-aula ovesta sisään ja osa heistä meni hisseille ja osa porraskäytävään. Silloin Tage käsitti, että nyt oli aika ottaa hatkat. Hän käveli määrätietoisesti yökerhon keittiöön ja meni sitä kautta ulos ovesta, otti taksin ja kiitti luojaa siitä, että Ruotsin poliisi on niin ajattelematon, ettei jätä ketään talon edustalle passiin mahdollista pakenijaa ottamaan kiinni.

Hän ajoi taksilla kotiinsa, pakkasi välttämättömät vaatteensa ja muun tarpeellisen mukaansa, sekä Yrjö Ärjyn nimellä olleen pankkikirjansa ja lähti ajamaan omalla Volvollaan kohti Göteborgia. Tämän hän oli suunnitellut mielessään jo monta kertaa. Jos tulee kuumat paikat, ensin mennään Göteborgiin, yövytään jossain maalaismotellissa ja aamulla tyhjennetään pankkitili. Sen jälkeen mennään Helsingborgiin ja siitä kahdenkymmenen minuutin laivamatka Helsingöriin ja sitten pako jatkuisi Kööpenhaminan kautta Saksaan.

Näin hän sitten kirjautui aamuyöstä johonkin pieneen maalaismotelliin pakomatkansa alussa ja Tage Karlsonia ei enää ollut. Hän oli polttanut passin ja mietti sängyllä maatessaan, että näin tässä olisi käynyt jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ei nukuttanut ja matkahan oli vasta alussa, joten suunnitelmaa piti vielä vähän hioa, koska jos hänen kuvansa olisi aamun Expressenin kannessa, saattaisi olla vaikea päästä edes pienelle laivamatkalle Helsingborgista Helsingöriin.

Mutta jälleen kerran Yrjöä onnisti, sillä oli ilmeisesti käynyt niin, että tutkinnallisista syistä poliisi ei ollut vielä asiasta kertonut julkisuuteen, sillä mitään ei lehdissä asiasta vielä ollut. Aika typerää, sillä oli sanomattakin selvää, että pääepäilty saattaisi yrittää poistua maasta aika nopeasti, vaikka hän ruotsalaisten silmissä olikin Ruotsin kansalainen. Yrjö Ärjy sen sijaan oli Suomen kansalainen ja nyt matkalla kohti Saksan Travemündeä. Hän poistui motellista muutaman tunnin levon jälkeen, ajoi lähelle Göteborgin keskustaa, hylkäsi Volvon ja jatkoi matkaa taksilla. Rahaa oli joitakin kymmeniätuhansia kruunuja ja pankkitilillä useita satojatuhansia. Tässä piili vaara, sillä ei mikään pankki anna sellaisia summia noin vain ulos ja niistä pitää neuvotella etukäteen. Mutta tämänkin hän oli suunnitellut etukäteen.

Rahoja ei nostettaisi nyt, vaan Helsinkiin päästyään, hän palkkaisi lakimiehen, joka kävisi Ruotsissa noutamassa hänen rahansa valtakirjalla. Nyt nostetaan vain sen verran, että Suomeen tultua ei heti tarvitse alkaa suunnitella uusia liiketoimia. Heti aamulla kello 9:00 hän meni Handelsbankenin suurimpaan konttoriin Göteborgissa ja uskalsi pyytää kassalta peräti kahdeksankymmentätuhatta kruunua, sillä hän oli lähdössä ulkomaille liikematkalle ja joissakin maissa uudelta ostajalta vaaditaan käteissuoritus ensi alkuun, jos liiketoiminta ei vielä ole vakiintunutta. Hän valehteli kassaneidille päin naamaa ja se meni täydestä. Nyt hänellä oli lompakossaan kahdeksankymmentätuhatta kruunua ja aika levollinen olo.

Samuli Edelman ja Paula Vesala – täydellinen pari

Näin väittää ainakin lehdessämme aiemminkin haastateltu, mm. Tauski Tauno Peltosta raivokkaasti puolustanut kuvataiteilija Eero Nurmimaa. Muutamat lehdet ovat vihjailleet, että Samuli Edelmann (21.7.18 50 v.) ja Paula Vesala (36 v.) olisivat romanttisessa suhteessa. Aiemmin lehdet ihmettelivät Samuli Edelmannin äkkieroa tapahtumatuottaja Laura Tuomarilasta ja Paula Vesala taas erosi The Rasmus yhtyeen laulusolistista Lauri Ylösestä pari vuotta sitten.

  • Samuli Edelmann on hieno taiteilija kuten Vesalakin, joten ne sopii saatanan hyvin toisilleen, sanoo taiteilija Eero Nurmimaa. Eihän niillä ole ikäeroa kuin jotain neljätoista vuotta. Molemmat on monilahjakkuuksia ja funtsaa, mitä otsikoita näistä teidänkin kaltaiset roskalehdet taas saa. Venttaa vaan, ne menee naimisiin kohta sitten lehdet vetää niitten häillä hienot otsikot ja juttua taas riittää.
  • Meidän lehtemme ei ole roskalehti, huomautan.
  • Älä nyt saatana vedä hernettä nenääs. Yritä nyt toimittaja bonjata, että tää on täydellinen juttu teille tulevaisuudessa. Näitten juttujen käsikirjoitukset on tähtiin kirjoitettu, jos tällaista metaforaa voi käyttää, ku kyse on valovoimaisista tähdistä. (Tässä vaiheessa Nurmimaa ottaa punaviinipullosta pitkän kulauksen) Se käsis tulee olemaan seuraava: kun ne on vihitty, niin alkaa niitten onnen puiminen ja sitä jatkuu korkeintaan pari vuotta ja sitte alkaa käsiksen toinen vaihe. Arki! Molemmilla on niin helvetisti duunia, että ne ei ehdi hoitaa parisudetta. Tähän kohtaan sopis varmaan hyvin, et Samuli alkais taas dokaamaan niinku kaikki muutki kunnon taiteilijat ja se heittäis ne typerät uskontohommat hiiteen ja sitte se olis taas menoa.
  • Mutta eihän meillä ole todisteita heidän suhteestaan, sanon.
  • No perkele, älä ole naivi. Täähän on aivan selvä juttu. Mulla on suhteita noissa piireissä, tajuutsä? Tässä on ainekset ihan samanlaiseen elämänkaareen ku Vesku Loirilla, jos vedetään vähän mutkia suoriks. Vesku on ollu naimisissa kolme kertaa, meinannut delata kaks kertaa, dokata ittensä hengiltä, lihonnu ja laihtunu, mutta niin se ukko vaan porskuttaa vielä seiskakolmosena. Käsiksen kolmas vaihe. Mä ennustan, että Samuli istuu vielä mun seurassa tässä murjussa jonain päivänä vetämässä punkkua ja surkuttelemassa elämänsä menetettyjä mahiksia. Vesala kyllä pärjää jatkossakin, kato niin naiset aina.

Iltapäivälehtisanomat ei allekirjoita taiteilija Eero Nurmimaan mielipiteitä.

Yrjö Ärjy XVII jatkokertomus

Sanomattakin on selvää, että Taunoa hän ei missään nimessä olisi halunnut peliluolaansa viedä ainakaan tässä vaiheessa jo siksikin, että hän odotti Per Pelle Jonassonin yhteydenottoa. Hän tiesi, että Jonasson kävi kovaa Jacobin painia itsensä kanssa siitä, lähtisikö rikolliselle tielle. Yrjö oli varma, että vastaus on myönteinen, sillä hänellä oli ässä hihassa ja sitä Pelle pelkäsi yhtä paljon kuin vaimonsa menettämistä.

Ei mennyt montaa päivää heidän tapaamisestaan, kun Per jo soitti Tagelle ja ilmoitti, että muutostyöt on aloitettu ja ylimmän kerroksen neuvotteluhuoneesta voidaan tehdä varsinainen peliluola. Sen lisäksi hän tulee puhkaisemaan neuvotteluhuoneen ja ainakin neljän hotellihuoneen seinät sekä laittamaan niihin ovet, jotta oheispalveluja voidaan tarjota maksukykyisille asiakkaille.

– No niin Pelle, sinä siis ymmärsit, että sinusta voi vielä tulla äveriäs mies, sanoi Tage.
– Niin, ei tämä minulle helppo päätös ollut, mutta katsos Tage, minä rakastan Kristeniä niin kovasti ja haluan hänelle vain parasta. Hän ei tietenkään tiedä tästä suunnitelmasta yhtään mitään. Mutta nyt minun pitää lopettaa, sillä sihteerini sanoi, että tänne on tulossa joku saksalainen Gert Höijer minua tapaamaan. Puhuu muuten vähän ruotsia tuo Gert, sanoi Per.

Tässä vaiheessa Yrjön oli vaikea pitää pokkansa, koska oli mielestään ollut nokkela tuon Höijer-jutun keksiessään.

Tämän jälkeen kaikki sujuikin nopeasti ja peliluola voitiin siirtää kenenkään huomaamatta erään ymmärtäväisen kuljetusliikkeen omistajan avulla yhtenä syksyisenä yönä vuonna 1970 Solnaan hotelli Scandinaviaan. Asiakkaille oli annettu Tage Karlssonin uusi käyntikortti vaivihkaa käteen, jotta nämä olisivat tajunneet, että toiminta tässä osoitteessa päättyy ja jatkuisi uudessa paikassa, mutta kaikin puolin samanlaisena kuin ennenkin. Käyntikortissa luki: Underhållningstjänst Tage Karlsson Ab, Råsta Strandväg 1, 169 56 Solna, Sweden.

On vaikea arvioida, miksi Yrjö Ärjy oli aika huoleton sen suhteen, että hän teki vieraassa maassa rikollista toimintaa eikä pelännyt kovinkaan paljon kiinni jäämistä. Hän hommasi itselleen ajokortin samalta väärentäjältä, jolta oli passinsakin saanut ja nyt hän saattoi ostaa itselleen uuden punaisen Volvo 144 CL-mallisen auton. Autoa hän tietenkin oli ajanut jo Suomessa, mutta koska hänen suomalaisessa ajokortissaan oli Ifan ajoilta asti ollut hänen oikea nimensä, oli pakko hommata väärennetty ruotsalainen vastaava paperi. Hämätäkseen mahdollisia varjostajia, hän välillä ajoi itse ja välillä meni taksilla. Rahasta ei nyt ollut puutetta ja reittejä ja kulkuaikoja vaihdettiin usein. Usein hän ei mennyt kotiin lainkaan yöksi eikä liioin jäänyt hotelli Scandinaviaan. Hän saattoi mennä Grand hotelliin tai johonkin keskustan kalliiseen huippuhotelliin. Ikinä hän ei yöpynyt kahta yötä samassa hotellissa. Varmuus ennen kaikkea oli hänen levottoman elämänsä motto.

Afrikan kovin keräilijä

Amerikan kovimmat keräilijät on yhdysvaltalainen realitysarja, joka ei ole realitysarja, sillä se on käsikirjoitettu. Siinä Mike Wolfe ja Frank Fritz ajelevat ympäri Yhdysvaltoja ostaen antiikkia ja vintage-esineitä. Heidän apunaan toimii näyttävä Danielle Colby-Cushman. Ohjemaa esitetään JIM-kanavalla enimmäkseen uusintoina, uusintojen uusintoina ja uusintojen uusintojen uusintoina.

Me tapasimme Keniassa Nairobin esikaupunkialueella Afrikan kovimman keräilijän Jomo Kahuin. Jomo on vasta neljätoistavuotias, mutta jo nyt ehdottomasti kovin keräilijä koko Afrikassa. Hän on noussut lyhyessä ajassa keräilijöiden kuninkaaksi, sillä hän on pystynyt hankkimaan itselleen keräilemällä työntökärryt ja älypuhelimen. Lisäksi hän elättää keräilemällä kaksitoistahenkistä perhettään, jossa sekä isällä ja tämän kautta myös äidillä on AIDS, joten he ovat työkyvyttömiä molemmat. Jomo on perheen vanhin lapsi ja näin ollen hänelle on langennut pikkusiskojen ja pikkuveljien ruokkiminen ja miten muuten tapahtuisi kuin keräilemällä.

Jomon päivärutiineihin kuuluu herääminen aamulla klo 5:30 ja jo vähän ennen kuin aurinko nousee, hän lähtee työntökärryineen matkaan. Näin hän saa etulyöntiaseman muihin keräilijöihin nähden. Hän on ahkerampi kuin muut ja siksi hän on saavuttanut legendaarisen aseman keräilijäkaartissa. Jomo kulkee kaduilla koko päivän eikä lopeta ennen kuin hänellä on keräilytavaraa kaksi 150 litran muovisäkillistä mm. varakkaiden nairobilaisten hylkäämiä juomapulloja, muovikrääsää, jätepaperia ja muuta roinaa, jotka hän sitten myy eteenpäin keräilypisteen kautta.

Koska Keniassa on ollut maksuton peruskoulu vuodesta 2003, Jomo osaa lukea, mutta ei ole voinut lukutaidostaan huolimatta hankkia itselleen kykyjään vastaavaa työtä ja näin ollen jäljelle jäi sitten keräilemällä hankittava elanto, mutta siinä hän paras ja se on sentään aika suuri saavutus.

Yrjö Ärjy XVI jatkokertomus

Tässä vaiheessa näytti siltä, että Yrjö Ärjy ei ollut enää mikään pikkurikollinen, vaan kohtalaisen iso peluri. Hän asui itse edelleen samassa asunnossa Södermalmilla ja sen hän oli vuokrannut oikealla nimellään, joten jos viranomaiset olisivat kiinnostuneet Tage Karlssonin liiketoimista, he eivät ainakaan nimellä häntä sieltä olisi löytäneet. Kaikkialla Tukholman alueella hän liikkui Tagena, mutta kotonaan hän oli Yrjö. Tukholmassa liikkui paljon suomalaisia tuolloin ja pieni mahdollisuus siihen, että hän jonkun vanhan tuttavansa olisi siellä tavannut aina oli. Asiakaskuntaa hän haki lähinnä vauraista kaupunginosista ja tavoitteena oli päästä lähelle kovin paljon juhlimisesta kiinnostunutta kruununprinssiä, joka käytti ennen kuninkaaksi tuloaan Jämtlandin herttuan nimeä Carl Gustaf Bernadotte.

Ruotsi oli ja on edelleenkin sikäli kahden kerroksen maa, että korkea-arvoisten liikemiesten, virkamiesten ja muun menestyksekkään väestön ja varsinaisen aateliston välille harvoin syntyi ystävyyssuhteita. Mutta kruununprinssi juhli silti samoissa paikoissa kuin muukin kaupungin kerma. Siten oli todennäköistä, että jonain päivänä nyt jo hyvin kalliisti ja tyylikkäästi pukeutunut Ärjy tulee olemaan samassa paikassa prinssin kanssa.

Käyskennellessään eräänä syyskuisena päivänä vuonna 1970 Gamla stanissa Tukholman sydämessä, hän näki etäältä erään tutun hahmon, jota ei juuri tällä hetkellä olisi seuraansa kaivannut. Tauno Bergman oli kaupungissa ja ennen kuin hän ehti piiloutua, Tauno jo oli siinä häntä kättelemässä. Hän tiesi Taunon, mutta tässä vaiheessa hän ei tätä varsinaisesti tuntenut. Hehän olivat tavanneet vain muutaman kerran Paul Sunin kanssa Tornin American barissa. Tauno oli silti erittäin hyvämuistinen mies ja vaikutti suorastaan riemastuneelta tavatessaan tuttavansa naapurimaan pääkaupungissa.

Yrjö sanoi Taunolle suoraan, että täällä puhumme ruotsia ja valehteli olevansa nyt Ruotsin kansalainen ja vielä vaihtaneensa nimensä Tage Karlssoniksi. Yrjö hämmästyi, kuinka nopeasti Tauno tämän muutoksen ymmärsi ja tuntui suorastaan innostuneelta kuullessaan tämän. Syy siihen, miten helppo Taunon oli omaksua asia, selvisi sitten myöhemmin. Koska Bergmanin toinen äidinkieli oli ruotsi, kävi kielen vaihtaminen helposti. Nyt Yrjö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tämän jälkeen he saattoivat olla luontevasti keskenään kenenkään ihmettelemättä. Olihan Tage Karlsson jo saanut Ruotsissa paljon vaikutusvaltaisia uusia tuttavia ja tapaamisen mahdollisuus vanhassa kaupungissa oli aina suuri. He menivät pieneen kahvilaan, joka muistutti etäisesti Helsingin bulevardilla olevaa Ekbergiä.

– Oletko muuttanut Tukholmaan Tage, kysyi Tauno. (tämä on suora käännös)
– Olen jo aikoja sitten ja asun Södermalmilla.
– Jestas, sinullahan taitaa mennä täällä hyvin.
– No, en voi sanoa, että huonosti menisi.
– Mitä sitten hommailet?
– Olen liikemies, lähinnä toimin viihdebisneksessä.
– Mitä ihmeen viihdebisnestä sinä teet? Ilotaloja, peliluolia ja sen sellaistako? Mehän kävimme Korhosten luolassa silloin Paulin ja sinun kanssasi Helsingissä.
– Tauno pyydän, hieman hiljempaa. Nämä täällä puhuvat ruotsia äidinkielenään, Tage kuiskasi. Mutta mitä sinä täällä teet, Tauno?
– Öh, olen täällä tutustumassa taidekaupan uusimpiin trendeihin, mutta olen vasta aivan alussa. Täällä, kuten tiedät, ollaan kaikessa Suomea edellä, joten jos maailmalle aikoo suunnata, täältä on hyvä aloittaa ja sitten siirtyä Lontooseen.

Tällä tavalla tuttavat keskustelivat tovin ja poistuivat sitten molemmat omille tahoilleen tavatakseen jälleen joskus muutaman vuoden kuluttua Helsingissä aivan toisen laisissa merkeissä.

Ryhdy inhorealistiksi!

Ajattele miten helppoa on elämä, jos suhtautuu kaikkeen skeptisesti ja epäilee kaikkea kaunista ja hyvää. Inhorealismissa on ehdottomasti enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Häissä voi naureskella itsekseen, että katsotaan nyt, kestääkö tuo puolta vuottakaan ja kirkossa voi ajatella, että sano sinä pappi mitä tahansa, helvettiin joudut lopulta itsekin.

Ristiäisissä voi ajatella, että kuinka joku voi olla niin typerä, että antaa lapselle trendinimen, josta tämä saa kärsiä ja tulla koulukiusatuksi vain tuon nimen takia.

Hautajaisissa pitää odottaa, että vainaja on kuopattu ennen kuin pääsee bailaamaan isoisän jättämää valtavaa perintöä. Perkele että on rasittavaa kuunnella ihmisten hymistelyä ja kehumisia. Äijähän oli kusipää, sadisti ja inhottava itsensä kehuja. Mummoakin se petti sihteerinsä kanssa niin kauan kun sillä seisoi. No, ehtihän se Viagra tulla ennen kuin tuo delasi.

Elokuvissa voi funtsata rauhassa, että happy end on kaikkein halvin tapa lopettaa muuten laadukas elokuva ja tässä valuu koko hyvän ohjaajan valtava vaiva katuojaan.

Suurin osa ns. kevyestä musiikista on täyttä skeidaa, mutta sen ihmiset huomaavat vasta vähän myöhemmin. Inhorealisti sanoo sen heti.

Ota neuvosta vaari ja ryhdy inhorealistiksi, niin ei tarvitse kaikkia niin kamalasti rakastaa. Inhorealistin elämä ei ole helpompaa, mutta rehellisempää se kyllä on.

Yrjö Ärjy XV jatkokertomus

Maja kävi kopauttamassa Yrjön huoneen ovea tutulla tunnusmerkillä, avasi oven ja sanoi, että homma on hoidettu, voin kai mennä. Mene vaan, mutta sun palveluksias mä tarviin tässä hommassa varmaan jatkossakin. Tämän jälkeen Yrjö muuttui jälleen Tageksi ja palasi neuvottelupöytään ja siellä käytiin seuraava keskustelu, joka on tällä kertaa käännetty suoraan suomeksi.

– Minä olen ajatellut, että voisin vuokrata sinulta joitakin vähemmällä käytöllä olevia tiloja hotellistasi ns. pitkäaikaissopimuksella aika hyvään hintaan, Per.
– Sinä teet Ruotsin lain vastaisia asioita Tage, vastasi Pelle.
– Niin kai, mutta muista kuitenkin, että täällä käy aika korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia henkilöitä lähes joka ilta. Sitä paitsi osa heistä on myös viranomaisia, jotka taas tuntevat toisia virkamiehiä.
– Niinkö, eivät ruotsalaiset virkamiehet tee lainvastaisia asioita.
– Eivätkö? Haluatko nimiä Pelle?
– No siitä olen ainakin varma, että poliisihallinnon virkamiehiä heidän joukossaan ei ainakaan ole.
– Tiedätkö, kuka on Mats Hellberg?
– Tukholman apulaispoliisipäällikkö, mutta ei kai hän täällä käy?
– Menemmekö pelisaliin katsomaan, keitä siellä on tälläkin hetkellä?
– Ei, ei missään nimessä, mutta tämähän on kamalaa Tage. Me emme täällä Ruotsissa ole tottuneet tuollaiseen. Sinä olet ollut ulkomailla niin kauan, että et tunne Ruotsia nyt lainkaan.
– Minä olen ollut takaisin Ruotsissa aivan riittävän kauan tietääkseni tasan tarkasti, mitä täällä juuri nyt tapahtuu. Avaa silmäsi Pelle, älä ole sinisilmäinen.
Voin antaa sinulle luettelon kaikista yhteiskunnallisesti merkittävistä henkilöistä, joita täällä käy säännöllisesti ja viimeistään silloin tajuat, että ei tämä niin linnunpesä ole kuin luulet.
– Herran jumala sentään, mihin sinä yrität minut sotkea, Tage?
– Sinä olet jo sotkeutunut. Ensin pelasit laitonta peliä ja sitten nussit prostituoitua. Tätä Kristen tuskin haluaa kuulla.
– Sinä yrität kiristää minua nyt.
– Ajattele rahaa toope, en minä sinua kiristä, Minä suostuttelen. Sinun liiketoimintasi on varsin kituliasta, mutta tällä huomaamattomalla toiminnalla me voimme saada sen kukoistamaan ja voit viedä Kristenin parin kuukauden kuluttua Karibian risteilylle. Sinun pitää nyt rauhoittua ja miettiä asia tarkemmin. Minä olen sotkenut tähän niin monta merkittävää liikemiestä, viranomaista ja poliisia, että me emme tule jäämään kiinni tästä. Ei kukaan uskalla käräyttää Ruotsin suurimman kustannusosakeyhtiön pääomistajaa, sisäministeriön osastopäällikköä tai Tukholman apulaispoliisipäällikköä, usko nyt huviksesi.
– Sopiiko, että mietin asiaa muutaman päivän Tage?
– Totta kai sopii, mutta älä mieti liian kauan, sillä minulla on Kristenin yhteystiedot ja riittävät todisteet asioista, joita olet täällä tehnyt. Älä siis luule, että en ole tätä asiaa ajatellut valmiiksi. Sitä paitsi Per, eräs suomalainen tuttavani juuri kertoi, että Helsingissä vastaava pelisali oli käräytetty ja sen omistajat saivat ehdolliset tuomiot. Siellä peliin oli sotkeutunut muutama tunnettu raastuvan tuomari. Hähhäää!

Trendit ja muoti – mikä on muuttunut?

Nykyajassa on tapahtunut yksi ratkaiseva muutos entisaikaan nähden ja se on, että nyt seitsemänkymppinen mummo tai isoisä voi mennä rockkonserttiin lastenlastensa kanssa eikä kukaan ihmettele sitä. Toinen uusi asia on, että seitsemänkymppinen Paula Koivuniemi voi mennä Ruisrokkiin esiintymään. Ei olisi ollut uskottavaa, jos Kipparikvartetti tai Dallape olisi esiintynyt Ruisrokissa -70 luvulla. Muuten kaikki lainalaisuudet ovat ennallaan.

Jos jollain nuorella on kilo moponosia kasvoissa nyt, kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitä pidetään naurettava ja samoin käy tatuointien. Muoti ja trendit tulevat ja menevät. Sanotaan, että nyt on muotia kasari tai seiskytluku, mutta eivät ne ole trendejä sellaisena kuin ennen, vaan niihin tuodaan aina joku ajankohtainen tvisti.

Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Meille, jotka kasvoimme aikuisiksi -60-luvulla, neljäkymmentäluvun trendit olivat auttamattomasti out. Kun katsomme historiaan, todella merkittävät trendimuutokset tapahtuivat 1920-luvulla ja 1960-luvuilla. 1920-luvulla tapahtui naisten muodissa ratkaiseva itsenäistyminen. Hameiden helma lyheni, naiset alkoivat ottaa itsenäisyyttä ja hiukset leikattiin lyhyimmiksi, tuli jazzmusiikki ja vanhemmat paheksuivat. Samoin kävi 1960-luvulla, jolloin tuli ehkäisypillerit, vapaa rakkaus, hippiliike ja rokki valtasi alaa ja taas vanhemmat paheksuivat.

Näiden vuosikymmenien jälkeen ei ole tapahtunut muuta merkittävää kuin hiphop, jota monet paheksuvat nyt, mutta se muuttuu osaksi valtavirtaa pikkuhiljaa ja pian sitä ei paheksu enää kukaan. Sen jälkeen tulee joku uusi trendi, jota ensin paheksutaan ja taas se muuttuu valtavirraksi. Näin on käynyt graffitien myös, nyt se onkin yhtäkkiä hyväksyttävä taidemuoto.

Muraaleista saattaa tulla trendi, mutta sitä tuskin kukaan tulee paheksumaan, sillä itse asia on vuosisatoja vanha.

Se, mitä nyt paheksutaan, muuttuu aina valtavirraksi ja muuttaa muotoaan. Kuinka kesynä me nyt pidämme 1970-luvun punkia, joka oli joidenkin tahojen mielestä itse perkeleen tuomaa jumalatonta mölinää? Aika kesynä.